Lämpö on yliarvostettu ominaisuus niin pattereissa kuin ihmisissäkin. Miksi ihmeessä tarvitsisimme lämpöä, kun meillä on liha, ja liha pitää sisällään soluja, jotka pitävät sisällään mitokondrioita, jotka osaavat muuttaa ruoan energian lämpöenergiaksi? Siispä, lämpöpatteri on varsin tyhmä ja turha ostos. On ollut kansakuntia, jotka ovat eläneet pelkän poronnahan suojissa, ja tarenneet varsin hyvin. Ehkä Jumalan ominaisuuksista paras on se, että hän ylipäänsä on, ja se riittää, sama onko Hänessä lämpöä tai ei.
Olen vakuuttunut siitä, että kello kuusi, minua ei nukuta ei, ei enää. Voi olla, ettei ensiyönäkään nukuta. Niin minä aina haaveilen. Sitten Jumala palauttaa minut maan pinnalle ja kertoo hiljaisella äänellään katsomaan ympärilleni. Niinpä. Ja mitä minä näen, siitä minä en puhu, mutta kaikuna kaukaa saatat kuulla minun lausuvan uskontunnustukseni kaiken lihan ylle.
Menin aikaisin nukkumaan. Hirveitä huumeita vedin eilen, coctailin, piti olla tappava annos, mutta minä vain nukuin. Ensin nukuin sohvalla, sitten sängyssä. Yön vedin levottomana peittoa tiukemmin päälle. Aamulla kun nousin, huomasin patterin olevan kylmä. Erittäin viihdyttävää huomata, että kova pakkastalvi on tulossa, eikä minulla ole olohuoneessa toimivaa patteria. Onneksi mökiltä voi hakea toimivia pattereita. Luojan kiitos.
Pitää vain jaksaa tämän viikonlopun yli, että saa avaimet taas mökille. Ei olisi pitänyt antaa niitä pois ensinkään, mutta olen liian hölmö ja tottelevainen, enkä tahtonut väsyttää vanhaa äitiäni ajatuksella, että karkaisin hänen luotaan uudelleen, kun hän joka tapauksessa tulisi perässäni. Niinpä ojensin avaimet hänelle, ja nyt joudun sitten odottamaan, johka hän tulee, missä lie nyt taas onkaan matkoillaan, takaisin, että saan taas avaimet ja pääsen hakemaan patterin.
En tajua, miten voin rakastaa kahvia. Kahvi on oikeasti kitkeränmakuinen, paha juoma. Minun pitäisi lopettaa kahvin juonti, mutta en tajua millään, vaan pitäydyn rutiineissani. Pelkään pahoin, että litkin vielä kahvia raskaanakin. Jumala kyllä sanoo, ettei siinä mitään pahaa ole, eikä kahvi oikeasti vahingoita sikiötä, niin kuin tupakka ja alkoholi tekee, mutta minä luin kerran artikkelin tieteen kuvalehdestä, että kahvin juominen pitäisi lopettaa kolme kuukautta ennen suunniteltua raskautta.
Ja kysynpä vain: Miten minä suunnittelen yhtään mitään kylmässä huoneessa, kun järki on jäässä ja viha jyllää elimistössä tuhatta ja sataa? Kysynpä vain, miten suunnitella edes seuraavaa päivää, tai kuukautta, kun tuntiakaan eteenpäin ei voi suunnitella mitään? Saanen esittää pilkallisen kysymyksen: "Onko oikeasti järkeä tehdä mitään suunnitelmia?" Jumala sanoo, että tottakai järjen täytyy toimia, myös silloin, kun oikeasti vituttaa. Hänen mielestään nerokkuus on juuri sitä, että keksii aina ratkaisun, olisi ongelma kuinka arkipäiväinen hyvänsä. Arkipäiväisyydestäkin voisi muutaman sanan lausua, mutta jääköön Hänen kiroamisensa kokonaan pois, sillä Hän ei edes pidä siitä, että Hänen nimeään turhaan lausutaan.
No, Jumalahan sanoo, että "Älä hätäile. Ota rauhallisesti." Minä hymyilen, sillä tunnen Hänen äänensä ja Hän saa minut aina leppymään. Niinpä istun tässä miettimässä arkipäiväisiä ongelmia, joista nyt suurin on, kuinka selvitä maanantaihin ilman huoneessa toimivaa patteria. Tietenkin, vaikka jalkapallo on parasta hikiliikuntaa, minun ehkä kannattaa kuitenkin mieluummin turvautua kahvakuulaan. Siinä tulee lämpö 10 minuutissa. Varsinkin jos tekee kyykkyjä. Kolmas vaihtoehto olisi tanssi, mutta Jumala sanoo, että eihän kiltit tytöt tanssi, ettei synny vääriä mielikuvia.
Niinpä. Kerron nyt siitä, miten maailmanhistoria oikeasti meni. Ei, kun en kerro. Se on liian pelottavaa minulle. On parempi uskoa rakkaustarinoihin ja jokulaivoihin ja sateenkaariin temppelin yllä. Paljon parempi uskoa elokuviin kuin kertoa itselleen, miten maailmanhistoria oikeasti meni. Tietenkin olen käynyt läpi tapahtumat jo tuhanteen kertaa, ellei enemmän, mutta kun saan lapsen, kerron hänelle jokilaivoista ja ihanista rakastajista, jotka veivät minut turvaan, ja suojelivat lastansa viimehenkäykseensä saakka. Kerron luostareista, joissa rakastettiin Jumalaa, kasvatettiin yrttejä, sekä huiluista ja selloista, joilla soiteltiin kynttilänvalossa kyyneleiden tullessa silmiin, kaikesta kauniista ja hyvästä.
Jumala aina sanoo: "Ajattele aina niin, että pimeää ei koskaan ollutkaan." Ja nyt puhumme siitä tietoisuuden tasosta, joka kykenee elämään sekä menneisyyttä että tulevaisuutta yhtä aikaan, keskittyen enemmän tulevaisuuteen. Sillä tavalla ihminen kykenee luomaan tulevaisuutta ympärilleen, sillä hän uskoo tulevaisuuteen enemmän kuin menneisyyteen. Se on hyvin vaikea taso, ja vaatii hirveää luottamusta, että tulevaisuus oikeasti joskus tulee. On surullista ajatella, että tämä koko valtakunta on rakennettu, niin surulle. Surulle, ikävälle, rakkaudelle, uskolle ja luottamukselle. Olen hyvin pahoillani, että minun on joskus vaikea laittaa surua syrjään. Menen sänkyyn, itken ja rukoilen ja sitten taas uskon Hänen käsiinsä henkeni. Luottaen, että Henkeni on Hänen Henkensä ja sieluni Hänelle arvokas.
Rakas Jumala. Anna anteeksi, ja tottakai annat, kiitos siitä.
Olen vain väsynyt tomuhiukkanene ja ajattelen nyt,
että minun olisi pitänyt yrittää enemmän, Sinun kanssasi,
lastesi tähden. Rakastan ja luotan, ettei sieluni vuoda tyhjiin,
ja Rakkautesi kantaa tämänkin päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti