Aamu-tv:ssä oli ihmispedoista. Onko ihmispeto sellainen, joka on päiväsaikaan ihminen, mutta yöllä peto? Sillä ihminen on ihmiselle ihminen. Peto taas on ihmiselle peto.
Sitten toinen seikka: jos ihminen ei olisi yksiavioinen, pedoilla ei olisi syytä kadehtia ihmistä. Olen nyt tullut siihen pisteeseen, etten jaksa nimittää petoja enää ihmisiksi. Minulle ne eivät ole ihmisiä. Ihmisiä ovat he, jotka osaavat pyytää anteeksi ja kiittää, ajatella järkevästi ja toimia toista vahingoittamatta. Peto taas huutaa pienimmästäkin loukkaavasta sanasta: "Susi", tajuamatta edes itse tekevänsä itsestään pellen. Ihminen kestää moninaiset loukkaukset huutamatta yhtään mitään, kävelemällä vain pois.
En ole tänään vihainen. Huomaan silmieni parantuvan hitaasti ja olen siitä onnellinen. Olen päättänyt tänään käydä kirjastossa. Käyn siellä, jotta saan olla tekemisissä ihmisten kanssa. Kotielämä on mennyt kamalaksi ja kaipaan katsoa ihmisen kasvoja. Pelkkä televisio ei riitä.
Kolmas seikka: peto rakastaa petoa, sen julmuutta peto ihailee, kaltaistaan. Ihminen rakastaa ihmistä, ihailee kykyä hyvyyteen. Miksi siis minut on laitettu asumaan väliaikaisesti pedon kanssa? Varmasti siksi, että oppisin tuntemaan pedon ja pimeyden. Sen kotiin en voi koskaan mennä, en tarkastella petoa sen pimeässä kodissaan, mutta sen tutkimusurakan jätän toiselle. Minulta vaaditaan vain, että osaan analysoida petoa päiväsaikaan, jokseenkin siis ennustaa tulevaisuutta.
Aamu-tv:ssä sanottiin, että ihmispeto on psykopaatti. Olenkin hokenut jo viikkoa: "Hyvää murhaonnea!" Sitä toki ei kukaan kuule, mutta siitä on tullut minulle hokema. Tiedän, mikä minua vaanii joka kadunkulmassa. He ovat joukolla murhaajia, sosiopaatteja siis. Psykopaatti murhaa itsenäisesti, sosiopaatit joukolla. Näin Karita ainakin selitti minulle. Psykopaatti on voimakkaampi kuin sosiopaatti, sillä psykopaatti kykenee itsenäiseen suunnitteluun, sosiopaatti tarvitsee neuvonantajan.
Paatti kuin paatti, kuitenkin murhaaja. Tiekuolemia on ollut paljon. Sillä kuten tämä minun kotonani majaileva peto, pedot rakastavat kiusata kuolemaan saakka. Tämä menee toiston toistoksi, mutta se on minulle vaikea asia ymmärtää. Joudun siis toistamaan itseäni. He kiusaavat kuolemaan saakka, vain kuolema on heille riittävä voitto, sillä he eivät kykene antamaan anteeksi, eivätkä ajattelemaan järkevästi tai harkitsemaan seurauksia. He eivät kykene suunnitelmallisuuteen, vaan toimivat päähänpistoista, sama miltä käytös näyttää, tai ylipäätään harkitsematta, näkeekö joku.
He eivät osaa lukea, tai jos osaavat, he unohtavat lukemansa sen siliän tien. Heistä siis voi kirjoittaa lähes mitä tahansa, koska asia pyyhkiytyy pois heidän mielestään joka tapauksessa. Kostonhimo kasvaa kasvamistaan, mutta he unohtavat, mikä heitä raastoi hulluuteen saakka. Hulluudessaan he unohtavat olevansa itse vastuussa elämästään, ja väittävät itseään uhreiksi. Tämäkin on jo kerrottu, ja vihaan toistoa.
Koska he ovat kykenemättömiä rukoilemaan anteeksi Jumalalta, tai pyytämään anteeksi ihmiseltä (kateuden tähden), he eivät kykene kehittymään tai kasvamaan tai ottamaan itse vastuuta omasta elämästään. Enkä minä jaksa enää rakastaa sellaista, joka ei siitä osaa kiittää tai pyytää anteeksi kiittämättömyyttään. Olen väsynyt ruokkimaan petoa. No, riittävästi tälle aamulle. Aivan turhan tavoittelua kasvattaa pedosta ihmistä. Mutta kai, ehkäpä, joku ymmärtää tai tulee lohdutetuksi
Koska peto on unohtanut lapsuutensa, hän myös koko elämänsä etsii sijaissyyllistä kärsimyksilleen. Koska hänen järkensä ei riitä tarkastelemaan lapsuuttaan ja löytämään sieltä syytä hulluuteensa, hän pysyy lojaalina petoyhteisölle ja luopuu henkisestä kasvusta. Hän alkaa ylistämään petojen logiikkaa, joka kykenee vain satuttamiseen, hajottamiseen ja tuhoamiseen. Hän luo siitä ideologian, jota alkaa tyrkyttää samoin kuin lihaansa. Syntyy lihakauppakulttuuri, jossa kaikki on kaupan, eikä mikään ole pyhää. Jumalaa tai rakkautta ei saisi olla olemassa, tai niistä ei saisi puhua. Lihakulttuuri perustuu vaientamiseen ja valehteluun. Lihakulttuurissa kasvatetut lapset eivät osaa tarkastella totuutta, koska heitä on uhkailtu ja peloteltu, että jos tarkastelet, ajattelet tai puhut totuudesta, olemme valmiita tappamaan.
Kun peto koko elämänsä etsii sijaiskärsijää, johon kohdistaa murhanhimonsa, peto pelkää koko elämänsä Jumalaa, joka tarkastelee häntä ja uhkaa häntä tuomiolla. Siksi Jumalasta ja oikeudenmukaisuudesta tai rakkaudesta ei saa puhua, sillä peto tuntee totuuden, mutta koettaa väkivalloin saada lajinsa uskomaan, ettei totuutta ole olemassakaan. Jos joku uskaltaa puhua totuudesta, peto menee suunniltaan, menettää viimeisimmänkin järkensä ja syöksyy tuhoon.
