perjantai 21. syyskuuta 2012

Oliko tämä tässä?

Jumala sanoo, että olen muka rikkonut sydämiä, jotka minulle annettiin. Minä nauran. Että olisinko. Ja olisinko tehnyt sen tarkoituksella. Totta kai pahuus asuu minussa. Se sama pirullisuus, joka laittoi Eesaun tappamaan Kainin, vai oliko se toisinpäin. Taisi olla toisinpäin. No, joka tapauksessa, pirullisuus. Mutta Jumala sanoo, että se on synti. Minä joudun taas anelemaan parempaa tilaa sydämeeni. Jumala sanoo, että se, jonka sydäntä pitää otteessaan pirullisuus, ei voi rakastaa valoa. Ja minä tahdon rakastaa valoa.

Raamatussa lukee, että "Minä kohdistan iskut itseeni." No, en ole enää niin sinisilmäinen, että kuvittelisin, että pokeria pelataan vain leikkipelimerkeillä. Kyllä tässä on kyseessä, aivan juuri niin, mitä emme sano ääneen, koska maailmansodat ovat olleet ohi 60 vuotta sitten. Mitään sotaa ei ole. Se on menneisyyttä. Minun täytyy kiinnittää enemmän huomiota historiadokumentteihin. Olen varma, että siellä on ratkaisu ongelmiini. Mutta minun täytyy tehdä se avaamatta televisiota, ja mietinkin, pitäisikö ostaa jokin uusi kirja maailmanhistoriasta. Toisaalta, en saa tuhlata rahaakaan, joten jätän ostamatta. Mitä minä sitten tekisin lämpimikseni?

Iltasanomat on ihan parasta luettavaa. Ei kylläkään siksi, että niissä artikkeleissa olisi lämpöä, vaan siksi, että tällaisina aikoina, kun patteri ei toimi, on parempi pysytellä kylmässä järjenvalossa, ja olla turhaan lämpeämättä millekään suloiselle, sillä suloinen satuttaa aina, kun taas kylmä järki ei satuta, se vain kertoo: "Tiedän, tiedän, tiedän, sitä tätä ja tuota, ja osaan navigoida tämänkin läpi." Lämpö siis pois, ja pelkkää kylmää järkeä. Niin on hyvä.

Inhottava huomata kuitenkin sen osan hävinneen, mistä itse piti itsessään eniten. On hyvin harmillista sellainen, että jos koko elämänsä käyttää siihen, että muuttuisi lämpimäksi, niin eräänä aamuna vain herää ja kaikki lämpö on poissa. On aika kummallista, että onkin yksi jääpala muiden jääpalojen joukossa. Ei kyllä minun täytyy kanavoida lämpöä jollakin tapaa. Minun täytyy kommunikoida. Mutta kenen kanssa minä kommunikoisin? Tähtien valo tulee liian kaukaa, ja saavuttaessaan maapallon, se valo ei lämmitä enää. Päivällä paistaa aurinko, mutta aurinkoa ei saa katsoa suoraan. Pilvet verhoavat auringon, jotta sitä voisi katsella, mutta silloin kommunikaatio on verhottua kommunikaatiota, eikä se lämmitä. Minä tarvitsen lämpöä, se on välttämätöntä, mutta miten ihmeessä ilman kommunikaatiota, voisi olla lämpöä?

Jumala, paranna minun kurkkuni. Minusta tuntuu, kuin olisin taas raivonnut ja huutanut.
Anna minulle syntini anteeksi, jos olen vahingossa raivonnut ja huutanut.
En tahtoisi kadottaa yhtäkään hetkeä, jonka minulle annat raivoamiseen ja huutamiseen.

Ai niin, saan lämpöä radiosta. Luojan kiitos, on radio. On hyvä, että minulla on radio.

Vuorosanahelvetti? Mikä se on? Se on sellainen näytelmä, jota näytellään lämpimikseen jouluaattona touhuissaan riisipuurokattilan ääressä. Se on vuorosanahelvetti. Sitten jaetaan lapsille lahjat. Sitten kuunnellaan konsertti televisiosta. Sitten syödään keskiyöllä. Ja aamulla kun herätään, niin mietitään, että "Oliko tämä tässä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti